Aku Tolvanen

Analytiikkaa metallimusiikin tahdissa

Analyytikko Aku Tolvanen saapui Arcusysille yrityskaupan ja muuttolaatikoiden perässä.

Loka-marraskuun taitteessa vuonna 2016  Aku Tolvasen työpäivä keskeytyi yllättäen. Työntekijöille kerrottiin Arcusysin ostaneen OlapConin.

Jäyhän rauhallinen, Kolin kylällä varttunut Aku ei onneksi pienistä hätkähtänyt. Olihan Aku muuttanut omilleen 16-vuotiaana ja koukuttunut kauhuelokuviin jo 10-vuotiaana. Vaatii paljon, että miehen pasmat menisivät sekaisin.

– Kerrottiin, että työ pysyisi samana, mutta sijainti muuttuisi. Meille järjestettiin samantien tutustumisilta Arcusysin toimistolla ja jokainen sai ArcuKaverin, joka varmistaisi että siirtyminen uuteen työyhteisöön olisi mahdollisimman sujuva.

Akun ArcuKaveri oli Jooseppi, jota Aku itse oli tutoroinut ammattikorkeakoulussa, tietotekniikan insinöörin opintojen aikana. Uudesta työpaikasta löytyi muitakin tuttuja.

– Kaverit olivat kyselleet minua aiemmin Arcusysille. Pelkkä koodaaminen ei kuitenkaan ollut minun juttuni, joten en aiemmin hakeutunut tänne.

Yrityskaupan myötä muutos oli mahdollinen, sillä fuusion myötä analyytikon työnkuva säilyi. Akun piti vain pakata tavarat muuttolaatikoihin ja muistaa ohjata pyörä toiseen osoitteeseen seuraavan viikon maanantai-aamuna. Muuttofirma oli hoitanut muuttolaatikoiden kantamisen uuteen toimistoon viikonlopun aikana.

Työpaikan muutos tapahtui Akulle yhtä luonnostaan kuin kotoa pois muuttaminen. Se vain kävi, sen suurempia tuskailematta.  

Maalta kaupunkiin

Siinä se oli.  Akun ensimmäinen tietokone. Vuosi oli 1992 ja lähimpään naapuriin oli lähemmäs kilometri. Koska Akun perheen pihapiiristä löytyi metsän lisäksi lähinnä lampaita ja koiria, vei uusi teknologia helposti mukanaan alle kouluikäisen pojan.

– Tietokoneharrastus innosti heti ja loi kipinän uralle.

Vielä esikouluikäisenä Aku oli ilmoittanut unelma-ammatikseen traktorinkuljettajan, koska maa- ja metsätaloutta harjoittavan perheen ympäristössä näkyi enemmän traktoreita kuin tavallisia autoja. Teknologia vei pojan kuitenkin mukanaan pois maaseudulta peruskoulun jälkeen.  

– Moni muukin muutti, jotta pääsi opiskelemaan. Ei se ollut mitenkään järisyttävää tai jännittävää.

Joensuu vakiinnutti paikkansa Akun kotina. Ensin tulivat datanomin paperit ja lopulta tietotekniikan insinöörin opinnot ammattikorkeakoulussa. Sattumalta koulusta löytyi myös tulevaisuuden työpaikka.

Hakemuksen kirjoittaminen kannatti, vaikka ajatus työhaastattelusta jännitti. Aku sai ensimmäisen oman alansa työpaikan Joensuussa.

Muutos motivoi

Neljän ja puolen vuoden ajan Aku milloin pyöräili, milloin autoili OlapConin toimistolle.  Työpisteellä hän laittoi kuulokkeet päähän, käänsi volyymit kaakkoon ja alkoi naputtaa näppäimistöllä progressiivisen rockin tai metallimusiikin tahtiin.  Ympäristö katosi, kun Aku upposi musiikkiin. Musiikki on läsnä Akun arjessa muulloinkin kuin työpaikalla. Autossa soi radio ja lähes kuukausittain miehen voi löytää paikalliselta klubilta kuuntelemasta raskaamman musiikin keikkoja. Keikoilla mies asettautuu mikseripöydän eteen, parhaimman äänentoiston alueelle. Töissä päähän asettuvat kuulokkeet eivät ehkä tavoita keikan tunnelmaa, mutta äänentoistossa Aku ei tingi.

– Joskus työkaveri saattaa selittää pitkäänkin vieressä ennen kuin havahdun tilanteeseen. On hyvä taito osata uppoutua työhönsä.

Vaikka työhön uppoutuminen onnistui, ei työpaikka tuntunut aivan omalta enää neljän vuoden jälkeen. Aku kaipasi uutta motivaatiota työn tekemiseen. Yrityskauppa tuli kuin tilattuna.

Strategiapelejä ja cartingia

Arcusysin avoin työyhteisö miellytti Akua heti. Kuukausittain järjestettävät teemaillat, milloin unkarilaisen teeman, cartingin tai laatuoluiden maistelun parissa, keräävät työkaverit yhteen ja luovat yhteisiä muistoja. Fyysisestä hyvinvoinnista huolehditaan yhteisillä aktiviteeteilla, kuten yhteisillä sulkapallovuoroilla ja esimerkiksi sponsoroimalla erilaisiin urheilutapahtumiin osallistumisen.

– Tapahtumat ja esimerkiksi urheilumahdollisuudet kertovat siitä, että työntekijät ovat tärkeitä. Tulospaine ei auta motivaatiossa, välittäminen ja hyvä ilmapiiri auttaa.

Viikottain toimistolla myös pelataan. Päivittäin Akun voi löytää biljardipöydän äärestä, kerran viikossa lautapeli-illasta. Peli-illassa ei pelata Monopolya tai kaikkien tuntemaa Trivialia. Muun muassa koodareista ja analyytikoista koostuva pelaajajoukko on vienyt peli-illat astetta haastavammalle tasolle.

– Pelaamme strategiapelejä, jotka voivat vaikuttaa tavallisesta lautapelailijasta haastavilta.

Peli-iltaan voi saapua kuka vain. Aku arvostaa matalaa hierarkiaa.

– Täällä voi mennä lounaalle kenen tahansa kanssa, vaikka toimitusjohtajan.

Arcusysillä ei tarvitse jännittää esimiestään, eikä jännittäminen ylipäänsä kuulu Akun vakiotunteisiin. Ei, vaikka harrastuksiin kuuluu lajeja, joissa tapaturmariski on korkea. Harrastusten perässä Aku lähtee töistä milloin metsään, milloin rinteeseen laskettelemaan tai kotiteatteri-harrastuksen pariin.

Työpaikan noviisista on tullut lautapeli-iltamien vakiovieras ja hengenluoja. Päällepäin ei näy, että oikeastaan ainut Akua jännittävä asia on uusiin ihmisiin tutustuminen.

– Arcusysille ei onneksi tarvinnut tulla työhaastattelun kautta, sillä se olisi jännittänyt. Oli helppoa, kun kerrottiin mihin piti mennä, varsinkin, kun paikassa oli valmiiksi kavereita töissä.

Kauhua kavahtamatta

– Kaupunkiin muuttaminen katkaisi hiihtoharrastuksen, mutta nyt olen palaillut sen pariin.

Kunnon hiihtolenkin jälkeen Aku istahtaa kotona itserakennetun kotiteatterin ääreen ja ottaa mukavan asennon loppuillaksi. 10-vuotiaana Aku jäi koukkuun X-files sarjaan, eikä ole sittemmin kaihtanut jännitystä ja kauhua.

Kauhu ei saa Akun sykettä juuri kohoamaan. Korkeintaan mies myöntää hymyn nousevan huulille, jos elokuvan äänimaailma on saatu hyvin rakennettua. Lukuisia kauhuelokuvia nähnyt Aku osaa arvata juonikuviot eikä anna mielikuvituksen laukata, vaikka elokuvaa katselisi yksin keskellä yötä. Hyvän elokuvan pariksi sopii silloin tällöin viski, joka sekin lukeutuu Akun harrastusten kirjoon.

– Olen ehdottanut viskinmaistelu-iltaa myös teemaillaksi työpaikalle, vielä se ei ole ottanut tuulta alleen, mies naurahtaa.

Kaikki on kuitenkin mahdollista Arcusysillä. Aku on jo ollut vaikuttamassa työpaikan viimeisimmän oman oluen makumaailmaan ja seurannut yrityksen oman kahvin Arcusys Coffeen valintaprosessia. Eivätkä Arcusysin omat tuotteet siihen lopu.

– Vanhalla jengillä on Arcusysin hupparit, mutta me uudet vielä odottelemme omiamme. Pukukooditon toimisto on ehdoton plussa, tänne voi tulla omana itsenään.

Rauhallinen analyytikko on selvästi innoissaan yhteisöllisestä työyhteisöstä. Vaikka analyytikon työn sisällön voi purkaa sarjaksi numeroita tietokoneen sisällä, tärkeintä työssä ovat ihmiset.

– Täällä oikeasti välitetään työntekijöiden hyvinvoinnista, niin fyysisestä kuin henkisestä, Aku toteaa hymyn kare kasvoilla väreillen.

Kirjoittaja: Eveliina Salomaa
kuvaaja: Jirina Alanko